Työskentelen öljypastelleilla. Aiheenani ovat omat arkipäiväni maisemat. Maisemat, jotka ovat niin tuttuja,
etten enää näe niitä.Tuttuus hävittää etäisyyden maiseman ja minun väliltä; muutun osaksi maisemaa tai
maisema osaksi minua; tilaksi, jossa ajatukseni ja tunteeni voivat liikkua vapaasti ja olla mitä ovat.
Matka tutussa maisemassa alkaakin kulkea minussa. Se avautuu sisälläni uudeksi.
Sen matkan maalaan jatkumaan myös katsojassa.
 
Inkeri Makkosen tekstin pohjalta Helinä Siikala